Kunniallista kehitystä havaittavissa

Tänään kuuluisi kirkkovuodessa muistella Mariaa, hänen odotuksensa lähestyvää päättymistä – tiedättehän, hän oli raskaana. Mutta muistelin häntä jo torstaina. Nyt muistelen Joosefia. Hän ei ollut Jeesuksen biologinen isä, mutta isä ja vanhempi Jeesukselle enemmän kuin kukaan muu. Joosef on evankeliumitekstien mukaan melko mukavanoloinen mies.

Noin parituhatta vuotta sitten Lähi-idän kulttuureissa oli vallalla käsitys miehen kunniasta, jota pidettiin yllä etenkin naisten käyttäytymistä vahtaamalla. Jostain kumman syystä oli häpeäksi sulhaselle ja isälle, jos morsmaikku ei ollut neitsyt, ja jostain syystä ylipäätään oli häpeällistä morsmaikulle, jos ei ollut neitsyt. Noh, 2000 vuotta sitten kovin moni asia oli kovin omituista miunun näkökulmastani.

Sekin oli omituista, että kun miestä sitten hävetti, niin piti listiä jengiä, että ei enää hävettäisi. Morsmaikku piti saada hengiltä, jos oli epäilyksiä esiaviollisesta...köh köh köh – tämä on meille kirkossa vaikea sana – seksistä. Oli myös oleellista kunnian kannalta, että kasvatti omia biologisia jälkeläisiään – adoptio ei ollut lainkaan kunniallista.

Mikä siis tekee Joosefista mukavanoloisen miehen? Ehkä nyt 2011 Joosef ei enää olisi ihanteellista sulhasmateriaalia, mutta omaan aikaansa nähden, hän oli aika jees. Kun hän näet kuuli, että Maria oli paksuna ennen heidän avioitumistaan – ja ilmeisesti Joosef oli melko varma, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Marian sisällä kasvavan solurykelmän kanssa – hän ei evankeliumitekstin mukaan ollut vaatimassa Marian lahtaamista, vaan ajatteli purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa, koska ei halunnut saattaa Mariaa häpeään. Kyllä hän varmaan omaakin kunniaansa ajatteli, kun hissukseen meinasi alttarin feidata, mutta laskettakoon se hänelle inhimillisyyden piikkiin, ei kukaan meistä ihmisenä mikään Jeesus ole.

Tässä meillä kehityskelpoinen ihmisyksilö.
Valoisalta näyttää.

Ja tässä kohtaa evankeliumin kertomusta on taas sellainen umpikuja, jossa tarvitaan interventio korkeammalta, koska tilanne on perin kinkkinen, joten enkeli saapuu kertomaan, että anna palaa vaan Joosef, mene naimisiin Marian kanssa, adoptoi se lehtolapsi omaksesi, elä onnellisena elämäsi loppuun asti! Ja Joosef teki niin.

Se ei kuulkaa sen ajan ja kulttuurin miehelle ollut helppoa, mutta Joosef oli omassa ajassaan edistyksellinen. Hän uhmasi kulttuurinsa sydämettömiä sääntöjä, koska oli empaattinen ihminen. Hän toimi toisin. Vähän rohkaisua hänkin siinä tarvitsi, mutta kukapa meistä ei.

Noin, tämän pseudosaarnani suuri opetus: ihminen on kehityskelpoinen otus.


Kunniaan, tai ennemminkin häpeään perustuvaa väkivaltaa on edelleen monissa kulttuureissa, myös suomalaisessa, mutta kuten totesimme – ihminen on kehityskelpoinen otus.