Haluatteko tietää, mikä minusta on kauhein tapa esittää jouluevankeliumi? Ei se mitään, kerron kuitenkin.
Olen nähnyt sen aivan liian monta kertaa tietynlaisena tulkintana koulussa, seurakunnan tiloissa – missä nyt joulukuvaelmaa yleensä esitetään, tai esitettiin 80–90 -luvuilla, kun minä kävin koulua enkä osannut kyseenalaistaa, oliko se sitten sopivaa vai ei sellaista kristillistä hapatusta koulussa näyttää.
No mutta asiaan. Joulukuvaelma on kauheimmillaan, kun näyttelijät ovat pukeutuneet kylpytakkeihin, ja pyyheliinat on sidottu naruilla päähän. Sitten joku lukee jouluevankeliumia, ja näyttelijät suorittavavat kaiken tekstille uskollisena, miimisesti. Eikä pidä unohtaa enkeliä, joka kertojan luvun väliin lausuu oman replansa: "älkää peljätkö bla bla". Campina tämä menisi, mutta kun ei, se on tehty kaikella vakavuudella.
Miksi kylpytakit? Miksi pyyheliinat? Tavoitellaanko tällä autenttisuutta hipovalla rekvisiitalla sitä, että itse sanoma menee paremmin perille? Eikö Kristus synny ilman viittauksia beduiinikulttuuriin? Miksi aina sama, tylsä tulkinta?
Ja nyt taas palkokasvit pois nenukoista te mielennepahoittajat siellä, jotka olette tänäkin vuonna omassa seurakunnassanne esittäneet joulukuvaelman juuri edellä mainitulla tavalla tai nähneet oman pikku naperonne koulun joulujuhlassa kylpytakissaan heilumassa ja ajatelleet, että se oli liikuttavinta ikinä. Kyllä minä kestän, että toiset tykkää ja tekee sen juuri tuolla tavalla. Ei se ole minulta pois. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikesta. Minä tekisin toisin, ehkäpä tekotaiteellisen, postmodernin performanssipäljäyksen tai nykytanssiesityksen. Sekään ei ole keneltäkään toiselta pois. Joku taas voisi sen myötä ensimmäisen kerran oivaltaa jouluevankeliumin.
Tärkeintähän on sanoma. Itse kullekin jouluevankeliumi, joulun sanoma, aukeaa omalla tavallaan. Jos se ei kaikille aukea pyyheliinat päässä, niin pidän vain suotavana ja rikastuttuvana, että sanoman viestimiseen keksitään erilaisia tapoja. Vanhat tavat voivat pysyä siinä rinnalla.
Ja aina voi kaivaa "alkuperäisen", koinee-kreikan kielisen jouluevankeliumin kirjahyllystä, jos ahdistaa se nykyajan hömpötykseen mukaan mennyt 1992 suomennettu teksti, jonka yleensä luettavan kuulemme.
Jos et ymmärrä edes 1992 kirjoitettua suomea, lue jouluevankeliumi omalla murteella
Tulkitse se legopalikoista
Ja tässäkin ovat sen sanoman moternilla tärvelleet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti