perjantai 9. joulukuuta 2011

Salarakkaat ja polyamorinen soppa

Olen viime aikoina tapaillut julkkiksia. Itse asiassa tunnen heidät jo lapsuudesta, mutta joskus ystävyys kehittyy rakkaudeksi, ja yhtäkkiä vanhan tutun näkeekin aivan uusin silmin. Olen aina ollut hieman maineen perään, ja nyt, kun nämä  kaksi lapsuuden tuttavuuttani saivat julkista tunnustusta, päätin lämmittää suhdettani heihin aivan uudella otteella.

Pidän yksityiselämäni yleensä visusti omana asianani, mutta ihan näin meidän kesken kerron, että nämä ihastukseni palkittiin Vuoden vihanneksen arvonimellä tänä vuonna. He ovat lanttu ja nauris.

Lantun kanssa suhde on kehittynyt todella syväksi, kun taas nauriin kanssa etenemme melko hitaasti. Mutta näen hänessä paljon potentiaalia.

Lanttu ja nauris ovat vaatimattomia, maan alle kätkeytyviä mutta kestäviä kuten monet suomalaiset juurekset ovat. Arvostan molemmissa nöyryyttä ja sitä, kuinka heillä pysyvät juuret maassa kaikesta viimeaikaisesta tunnustuksesta huolimatta.

Ensikohtaamiseni lantun kanssa oli, kun en vielä osannut juurikaan puhua. Siellä hän oli kaikkien muiden kasvisten joukossa, kirkkaassa juureskeitossa. Jotenkin hän erottui sieltä puisevalla charmillaan, ja siitä alkoi kaunis tarinamme.

Ensikohtaamisen jälkeen lanttu on astunut elämääni raasteen muodossa laitoskeittiöissä, laatikkona jouluisin ja höyrytettyinä kuutioina lisäkkeenä ravinteleissa. Kuin huomaamatta hän on hiipinyt vatsalaukkuuni, ollut itsestään selvyys, mutta nyt haluan antaa hänelle ansaitsemansa arvon ja tehdä siitä julkista: Lanttu, minä rakastan sinua.

Nauris, sinua en vielä tunne kunnolla, mutta olen tässä mukana tositarkoituksella. Tahtoisin, että avaisit itseäsi hieman enemmän, en tiedä, mihin kaikkeen sinusta on, mutta rakkaudessa otan riskejä ja olen avoin ehdotuksille. Heittäytymistähän tämä on yhdessä! Onko sinusta ennemmin padaksi vai laatikoksi tai ehkä jotain ihan muuta? Voit luottaa minuun, tule sellaisena kuin olet, ja minä annan mahdollisuuden.

Teidän molempien tahdon tietävän, että minulla on muitakin juureksia, enkä taida kyetä monoamoriseen suhteeseen teidän kummankaan kanssa, mutta haluan, että kaikki on avointa välillämme. Siksi kerron, että tapailen säännöllisesti myös juuriselleriä, porkkanaa, punajuurta ja palsternakkaa. Minulla riittää rakkautta teille kaikille, joten mustasukkaisuus on aivan turhaa. Uskon, että yhdessä keitämme onnellisen sopan.

Nauris vastaa

Ehdotan tutustumista juurespadan merkeissä. Otan treffeille muutaman ystävänikin, mutta ymmärsin viestistäsi, että tämä ei ole sinulle ongelma. Ihanaa, että olet avarakatseinen.


Himoitsen heitä myös sipseinä.
Jouluna lanttu haluaa antaa itsensä laatikossa sinullekin:

Lanttulaatikko

  • 1 kg lanttua
  • 3-4 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl korppujauhoja
  • 2-3 rkl siirappia
  • 2 dl soijamaitoa
  • ½ tl inkivääriä
  • ripaus valkopippuria
  • ripaus muskottipähkinää
  • korppujauhoja pinnalle

Leikkaa lantut ohuiksi viipaleiksi ja kuori viipaleet. Keitä lantut kannen alla suolalla maustetussa vedessä. Tarkista keittämisen aikana veden määrä. Ota keitinvesi talteen ja soseuta lantut nuijalla, sosemyllyssä tai monitoimikoneessa. Lisää soijamaidossa turvotetut korppujauhot, siirappi, mausteet ja vähän lanttujen keitinvettä. Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan. Painele lusikalla pinta aaltomaiseksi ja ripottele pinnalle korppujauhoja.
Kypsennä uunin alatasolla 175 asteessa 1-1½ h. Ole lantulle hellä kaikesta nuijimisesta ja soseuttamisesta huolimatta.

Reseptin tarjosi Vegaaniliitto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti