Kalapuikko was here. |
Elintarviketeollisuus on niin pitkälle hiottu prosessi, että tämä kannattaa. Kuljettaminen ja aasialaisten palkkaaminen kalankäsittelijöiksi on edullisempaa kuin jalostaa suomukyljet täälläpäin.
Minkälaista se kalapuikkokala on maailmalta palattuaan? Itse en ole tuore edes Tallinnan-reissun jälkeen.
Lähempänäkin olisi, mistä ottaa, mutta kun ei: Tilastojen mukaan suomalaisen syömästä kalasta on kotimaista alle puolet. Kiinnostava tieto on myös se, että mitä tahansa ulkomailta tulevaa kalaa syödään enemmän kuin kotimaista silakkaa, vaikka siitä saa tehtyä maistuvaa sushiakin.
Silakkalaatikko tuskin inspiroi, mutta himosilakka kuulostaa jo aavistuksen mediaseksikkäämmältä.
Virallisterveellinen ruokavalio ohjaa syömään kalaa kahdesti viikossa. No söitkö? Sitähän minäkin. Viimeksi taisin nähdä kalan lautasella omissa häissäni, ja siitä on muistaakseni kohta kuukausi.
Vaikka en ole varma, millä perusteella eläimen voi syödä, ei tunnu sekään asialliselta, että jokin kala on riesa, vähempiarvoinen tai roskakala samalla, kun yritetään kasvattaa tai kalastaa niin sanottuja arvokaloja. Varsinkin, kun maailmassa on alueita, joilla kalakannat ovat vähentyneet tai ruokaa ei ole ollenkaan.
Kala oli varhaiskristittyjen tunnus, josta aasinsilta eteenpäin: Jeesuksen posseen kuului pari kalastajaa, Pietari ja sen veli. Jeesuksen suosiollisella avustuksella he nostivat huikean saaliin, eikä siinä eroteltu kirjolohta tai särkeä. Kaikki kelpasi murkinaksi. Jokainen pikkusintti sai lähteä mukaan myös siinä vaiheessa, kun kaverit rupesivat kalastamaan ihmisiä.
Jos haluat miettiä omia kalajuttujasi, WWF on tehnyt kalaoppaan, joka ohjaa ympäristön kannalta kestäviin valintoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti