Joulu on tullut – olenko valmis? En lähettänyt kortteja, lahjan sain hankituksi vain siskon lapselle ja jouluruokaakaan en laittanut. Kyllä se joulu tuli silti, mielessä. Ai niin mutta olenko minä valmis? En taida olla enkä taida koskaan valmiiksi tulla. Mutta sellaista ihmisyys usein on. Keskeneräistä ja sellaisenaan täydellistä ihmisyyttä. Aina on varaa parantaa, mutta muistaa myös armeliaisuus itseään kohtaan.
Tämän asetelman tavoin joulu on
on tullut monelle valmiiksi.
Syntyikö Kristus tänäkin vuonna? Ihan varmasti syntyi niille, jotka sitä odottivat. Joulu tulee siitä huolimatta monelle muullekin, sen sisältö ja merkitys on eri asioissa: traditiossa, läheisten kanssa olemisessa, ruoassa, lahjoissa, Kristuksessa tai jossain ihan muussa. Joululla on yhtä monta muotoa kuin on sen viettäjääkin, kaikki yhtä arvokkaita, kun ne tekevät ihmisen onnelliseksi tai olon edes siedettäväksi.
Jeesushan sanoi, että sapatti on ihmistä varten, ei ihminen sapattia varten. Kaipa Jeesus olisi voinut sanoa saman koskevan joulua tai mitä tahansa, millä helposti ajattelemme olevan jokin tietty, "oikea" ja "alkuperäinen" muoto.
Rinnakkain elämme rauhassa kukin omien joulumerkityksiemme kanssa, kerromme omistamme toisillemme, vaikutumme toisistamme ja luomme yhdessä uutta, kaikille oikeudenmukaista. Vanha, uusi, perinteinen ja vieras syleilevät toisiaan. Minulle se on suuri joulun ihme, jota Jumalan rakkaudeksikin voi kutsua.
Joulu tulee – oletko valmis? -blogi päättyy tähän. Kiitos meille ja lukijoille. Erityiskiitos Pentti Lempiäiselle ja Kustaa Vilkunalle, joiden teoksia olemme ahkerasti siteeranneet.
Haluatteko tietää, mikä minusta on kauhein tapa esittää jouluevankeliumi? Ei se mitään, kerron kuitenkin.
Olen nähnyt sen aivan liian monta kertaa tietynlaisena tulkintana koulussa, seurakunnan tiloissa – missä nyt joulukuvaelmaa yleensä esitetään, tai esitettiin 80–90 -luvuilla, kun minä kävin koulua enkä osannut kyseenalaistaa, oliko se sitten sopivaa vai ei sellaista kristillistä hapatusta koulussa näyttää.
No mutta asiaan. Joulukuvaelma on kauheimmillaan, kun näyttelijät ovat pukeutuneet kylpytakkeihin, ja pyyheliinat on sidottu naruilla päähän. Sitten joku lukee jouluevankeliumia, ja näyttelijät suorittavavat kaiken tekstille uskollisena, miimisesti. Eikä pidä unohtaa enkeliä, joka kertojan luvun väliin lausuu oman replansa: "älkää peljätkö bla bla". Campina tämä menisi, mutta kun ei, se on tehty kaikella vakavuudella.
Miksi kylpytakit? Miksi pyyheliinat? Tavoitellaanko tällä autenttisuutta hipovalla rekvisiitalla sitä, että itse sanoma menee paremmin perille? Eikö Kristus synny ilman viittauksia beduiinikulttuuriin? Miksi aina sama, tylsä tulkinta?
Ja nyt taas palkokasvit pois nenukoista te mielennepahoittajat siellä, jotka olette tänäkin vuonna omassa seurakunnassanne esittäneet joulukuvaelman juuri edellä mainitulla tavalla tai nähneet oman pikku naperonne koulun joulujuhlassa kylpytakissaan heilumassa ja ajatelleet, että se oli liikuttavinta ikinä. Kyllä minä kestän, että toiset tykkää ja tekee sen juuri tuolla tavalla. Ei se ole minulta pois. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikesta. Minä tekisin toisin, ehkäpä tekotaiteellisen, postmodernin performanssipäljäyksen tai nykytanssiesityksen. Sekään ei ole keneltäkään toiselta pois. Joku taas voisi sen myötä ensimmäisen kerran oivaltaa jouluevankeliumin.
Tärkeintähän on sanoma. Itse kullekin jouluevankeliumi, joulun sanoma, aukeaa omalla tavallaan. Jos se ei kaikille aukea pyyheliinat päässä, niin pidän vain suotavana ja rikastuttuvana, että sanoman viestimiseen keksitään erilaisia tapoja. Vanhat tavat voivat pysyä siinä rinnalla.
Joulu tulee – oletko valmis? -blogi esittelee kuusitrendit. Ota kantaa: mikä tekee joulukuusesta joulukuusen?
Tapa tuoda kuusi sisälle on levinnyt meille Saksasta. Olennaista ei välttämättä ole ollut sen kuusisuus, vaan ylipäätään ikivihreys.
Puun tehtävänä nimittäin on symboloida Raamatussa kuvatun paratiisin elämänpuuta, jonka hedelmää haukkaamalla saavuttaisi ikuisen elämän. Paratiisista tuli kuitenkin lähtö, ja sittemmin kristityt ovat ripustaneet toivonsa Kristukseen lakastumattomana elämänpuuna.
Kun kuusi on koristettu palloilla, eli omenoilla ja muilla hedelmillä, fiilistellään jo Ilmestyskirjassa kerrotun taivaallisen Jerusalemin elämänpuuta, joka antoi sadon joka kuukausi.
Tämän lisäksi Pentti Lempiäinen kertoo teoksessaan Pyhät ajat vielä yleisuskonnollisen selitysmallin englantilaiselta tutkijalta: Kuusen pallot ja valot ovat aurinko, kuu ja tähdet kosmisen puun oksilla. – Halaamalla kuusta voit syleillä koko kosmosta!
Perinteinen.
Perinteinen kaveri: Kotimainen metsäkuusi
+ Persoonallinen muoto, mahdollisuus luontaisiin käpykoristeisiin, noutaminen perhettä yhdistävä retkeilysuoritus. Tuo tunnelmallisen tuoksun. Voi valita metsänhoidollisin perustein omalta tai naapurin tontilta. Emme suosittele jälkimmäistä noutopistettä ilman lupaa. – Varistaa neulasia. Oksat saattavat olla liian hennot painavimmille koristeille. Saattaa olla kallis ostettaessa. Toispuoleisuuden riski.
Muovinen.
Ikuinen: Muovikuusi
+ Tasaisen varma vuodesta toiseen. Kauempaa katsottuna voi näyttää aidolta. Voit ottaa sen esiin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen…ja lapsenlapsenlapsesi voivat ottaa sen esiin. Käytännössä ikuinen. Allergikon ja siivouskammoisen unelma: ei varista neulasia. Ajan mittaan edullisin. – Sillä on kuusen väri ja profiili, mutta keinotekoinen tuntu. Miltä se tuoksuu? Minne sen kätkee 350 päiväksi vuodessa?
Tanskalaista laatua.
Uudehko tulokas: Tanskalainen tuontikuusi
+ Terhakkaoksainen, tasainen, vankka. Oikea idyllikuusi. Voit ripustaa siihen kaikki joulukoristeesi, pääsiäiskoristeesi, serpentiinit ja juhannuskoivut, ja silti vapaita oksia voi jäädä jäljelle. Mahtaako edes tunnelman vuoksi varistaa neulasia? – Epätodellisen sinivihreät oksat, epätodellinen tasaisuus. Liian hieno. Kalliihko.
Facebookissa kierteli kuva kirjoista kootusta joulukuusesta, joka oli koristeltu kauniisti valoköynnöksellä. Kiertävän kuvan lisäksi joukkoon ilmaantui muutamia kotimaisia toteutuksia. + Oivaltava toteutus, ilmainen, ei varista neulasia, kaunis, erilainen. Kirjatoukan unelmien täyttymys, sopii kulttuurikotiin. Ei kiirettä laittaa pois joulun jälkeen. – Kirjoja saa lisää kirjastosta, mutta miten saa kuusen tuoksun? Minne voi ripustaa pallot ja tontut? Ai pahus, jouluruokakeittokirja on toiseksi alimmassa kerroksessa.
Kuusenomainen
valmiste.
Bubbling under: Viritelmät
Kuusen tai muun havupuun oksat maljakossa, lastukuusi, piparkakkukuusi, muu kuusta etäisesti muistuttava koriste. + Yleensä vaivaton, helppo tapa koristella kotia. – Joskus mauton.
